Arktinen kansalaistiede osaksi pohjoisten alueiden toimintatapoja

Kansalaistieteellä tarkoitetaan tiedettä, jonka tekemiseen osallistuvat aivan tavalliset ihmiset. Kansalaistieteen avulla tiedeyhteisö saa avukseen resursseja ja tiedeyhteisö avautuu uudella tavalla ympäristöönsä. Konseptina toimintatapa muistuttaa joukkoistamista, ”crowdsourcing’ia”, jossa yksilöt tai organisaatiot ottavat tekemiseen mukaan totuttua laajemman, yleensä internetin kautta saavutettavan ihmisjoukon vaikkapa joukkorahoituksen tai satelliittikuvien työlään tarkastelun toteuttamiseksi.

Kansalaistieteessä ainoa suunta ei ole tiedeyhteisön saama hyöty, vaan kansalaisten on mahdollista löytää harrastustoiminnan kautta lisäymmärrystä kysymyksiin, joissa tarvitaan oman osaamisen lisäksi tiedeyhteisön tukea. Aina ei kysymys ole pelkästään vain mieltä askarruttavista kysymyksistä, vaan tiedeyhteisön kanssa voidaan hakea vastauksia, joita tarvitaan päätöksenteossa.

Kansalaistiede sopii hyvin harvaan asutulle arktiselle alueelle. Ymmärtääksemme paremmin pohjoista aluetta, on meidän saatava alueella ja yhteisöissä asuvat ihmiset mukaan tutkimaan luonnon- ja elinympäristöään erilaisista näkökulmista. Paikallinen ymmärrys auttaa tuottamaan tietoa, joka on hyödyllistä yksilöille, tiedeyhteisölle ja päättäjille niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Kansalaistieteessä keskeistä on molemminpuolinen luottamus. Osallistujien on pystyttävä luottamaan siihen, että toisen tuottama apu on vilpitöntä, luotettavaa ja vaivan arvoista. Tiedeyhteisön on otettava apu vastaan avun tarjoajan lähtökohdat huomioiden, ja muun muassa tarjottava mahdollisuus luottamukselliseen yhteyteen, jopa anonymiteettiin asti. Muuten yhdessä tekemisessä ei päästä pitkälle.

Toiminta voitaisiin aloittaa määrittelemällä kysymyksiä, joihin voisimme yhdessä hakea vastauksia. Kansalaisjärjestöt olisivat asiassa luontevia toimijoita. Luotettuja järjestöjä keskustelun käynnistämiseen löytyy niin Oulusta kuin pohjoisemmastakin Suomesta. Suomen järjestöjen lisäksi keskusteluun olisi hyvä kytkeä ainakin Norjan, Ruotsin ja Venäjän kansalaisia esimerkiksi sisarorganisaatioiden kautta. Kansainvälisten yhteyksien operoimiseenkin löytyy hyviä organisaatioita.

Suomen arktisen neuvoston puheenjohtajakausi sopisi hyvin arktisen kansalaistieteen käynnistämiseen. Kauden teemoja esittelevän materiaalin otsikko on: ”yhteisiä ratkaisuja etsimässä”. Suomen prioriteetit ovat ympäristönsuojelu, yhteydet, koulutus ja meteorologinen yhteistyö. Arktisen neuvoston työalueet ovat ympäristö ja ilmasto, meret, ihmiset ja arktisen yhteistyön vahvistaminen. Kaikkiin edellä mainittuihin teemoihin vahva kansalaistiede sopisi paremmin kuin hyvin.

Yhteistyön käynnistäminen vaatii aikansa. Meillä voi olla takanamme historiaa, jossa tutkimuskysymykset on muodostettu yksipuolisesti myös sellaisissa tilanteissa, joissa arktisen alueen asukkailla olisi ollut annettavaa. On myös mahdollista, että joissakin tapauksissa tutkimukset on nähty alueen asukkaiden vastaisten tavoitteiden ajamisena tai yksipuolisena tarkasteluna, vaikka tiedeyhteisössä vastakkainasettelua ei olisi haettukaan. Luottamus on rakennettava vähitellen ja ansaittava näytöillä.

On varmasti asioita, joissa on tai koetaan olevan eturistiriitoja. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi kaivostoiminta, turismi, metsästys tai kalastus. Vaikeitakin asioita olisi otettava yhteisillä foorumeilla rohkeasti esille, ja voi hyvinkin olla, että yhteisen käsittelyn ja tutkimuksen myötä löytyy ymmärrystä ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat erilaisten elinkeinojen ja kulttuurien sopuisamman rinnakkaiselon. Saattaa olla viisautta käynnistää toimintaa ja yhteisten kansalaistieteen toimintatapojen rakentamista lähtökohtaisesti vähemmän polarisoivista, esimerkiksi luontoympäristön tai kulttuurintutkimuksen aiheista.

Ristiriidat ja näkemyserot kuuluvat elämään. Aina yhteistä näkemystä ei löydy edes yhteisen ymmärryksen lisääntymisen kautta, vaan asioita joudutaan sovittelemaan. On hienoa että, Saamelaisalueen koulutuskeskus, Lapin yliopisto ja Oulun yliopisto järjestävät yhdessä saamelaisalueelle ensimmäisen sovittelukoulutuksen, jonka tavoitteena on opettaa kuinka kiistoja ratkaistaan ennen kuin ne paisuvat suuriksi konflikteiksi.

Arktinen kansalaistiede olisi tapa luoda lisää yhteyksiä tiedemaailman ja pohjoisten ihmisten välille. Yhdessä asetetut kysymykset ja yhteinen tekeminen sekä tulkinta rikastaisivat tiedemaailman ymmärrystä arktisen alueen ympäristöstä ja elämästä. Toisaalta tulokset palvelisivat arktisen alueen ihmisiä sekä vähentäisivät tiedonpuutteen tai väärinymmärrysten aiheuttamia kitkatilanteita. Aloittaminen sopisi hyvin Suomen arktisen neuvoston puheenjohtajakauteen 2017 – 19.

 

Last updated: 5.9.2017

Add new comment