Millaiseksi muotoutuu aikuiskoulutus yliopistoissa?

Yliopistoissa on tehty erilaisia ratkaisuja aikuiskoulutuksen osalta vuosien varrella. Olivat ratkaisut mitkä tahansa, yliopistot eivät voi sivuuttaa aikuiskoulutusta. Edellyttäähän jo yliopistolaki yliopistoja toiminnassaan edistävän elinikäistä oppimista.

Toinen seikka on yliopistojen yhteiskunnallinen vuorovaikutus tai vaikuttavuus, kumpaa termiä sitten halutaankaan käyttää. Yliopistojen on yhä enemmän ja eri tavoin lunastettava paikkansa ja roolinsa yhteiskunnassa. Yliopistojen kahden päätehtävän, tutkimuksen ja opetuksen kautta tätä tehdään päivittäin. Mutta ei aikuiskoulutuskaan osattomaksi tässä jää.

Vuosien varrella yliopistollisen aikuiskoulutuksen kautta on pystytty nopeasti täydennys- tai muuntokouluttamaan uusia korkean tason osaajia yhteiskunnan tarpeisiin. Eivätkä muuttuvat tarpeet tule loppumaan. Nyt puhututtaa sosiaali- ja terveyssektorin uudistaminen, digitalisaatio ja biotalous vain muutamia mainitakseni. On selvää, että nämä ja monet muut tulevat tuomaan lisäkoulutustarpeita aikuisille työelämässä oleville tai työelämään takaisin pyrkiville.      

Ei liene kenellekään uutinen tämän hetken taloudellinen niukkuus. Sen myötä koko oppilaitoskenttä on supistamisen haasteiden keskellä. Rakenteellisesta uudistamisesta onkin tullut muotisana oppilaitoksissa. Yliopistoissa puhutaan tässä yhteydessä profiloitumisesta ja kukin yliopisto miettii oman tutkimuksensa ja opetuksensa painopisteitä. Profiloitumista luonnollisesti ohjaa Opetus- ja kulttuuriministeriö, OKM, omilla rahoitusmalleillaan yliopistoille. Löytyisiköhän miltään yliopistolta rohkeutta painottaa profiilissaan myös aikuiskoulutusta? Se ei suoraan tuo rahaa OKM:n kassasta mutta aikuiskoulutuksen yhteiskunnallista merkitystä on vaikea kiistää.

Esa Niemi

Viimeksi päivitetty: 13.5.2016