Opettaja, terapeutti ja mummo

Nimi: Merja Moliis
Opinnot: kasvatustieteiden maisteri, Intercultural Teacher Education; sivuaineina ympäristökasvatus, Intercultural Competences ja esi- ja alkuopetus
Nyt: Erityisluokanopettaja, Kaurialan koulu

Päädyin nykyiseen työhöni päätettyäni erityispedagogiikan opinnot vuonna 2008. Olimme asuneet Hämeenlinnassa jo joitakin vuosia ja tämä oli ensimmäinen virkani. En oikeastaan osaa edes sanoa, miksi erityispuoli on minun juttuni. Jotenkin ajauduin tähän, ja kyllä tämä on se kaikkein mielekkäin työ mitä haluan tehdä.

Parasta on vapaus

Parasta työssäni on vapaus, se että saa itse päättää, mitä tekee. Toki minulla on ihmisiä ympärillä toteuttamassa visioitani kanssani. Työ on todella vaihtelevaa. Vaihtelua on ollut myös siinä, että olin ensimmäiset vuodet alakoulun puolella ja nyt viidettä vuotta yläkoulun puolella. Opetan kahdeksan oppilaan pienryhmää.

Mikään ei ole mahdotonta, paitsi ehkä lentämään oppiminen.

Erityisopettaja tuo tietämystä

Alani on tärkeä, koska lapsia ja nuoria diagnosoidaan entistä enemmän. Se ei välttämättä tarkoita sitä että ongelmat olisivat lisääntyneet, mutta se on selvää, että tietämystä tarvitaan yhä enemmän. Erityispedagogiikkaa tuntuisi tarvitsevan vähän jokainen opettaja. Olen se joka tuo tietämystä työyhteisöön. Olen mukana myös Kanta-Hämeen erityisopetusyhdistyksessä.

Kokeile hommaa käytännössä

Jos olet kiinnostunut alasta, pyri pääsemään sijaistamaan tai ohjaamaan paikkaan, jossa on erityisen tuen oppilaita. Silloin näet, mitä käytännön työ voi olla. Työn haastavuus tietysti riippuu aina ryhmästä. Tässä työssä pitää hyväksyä se, ettei omaa kädenjälkeään näe samalla tavalla kuin tavallisessa luokassa. Välillä voi tuntua, ettei edistystä tapahdu ollenkaan. Pitää myös osata suhteuttaa asioita. Mikä on se asia johon tartun, ja minkä annan olla.

Selviytyjäasennetta vaaditaan

Erityisopettajalta vaaditaan tietynlaista selviytyjäasennetta. Kovin teoreettisten asioiden parissa ei tässä työssä painiskella. Välillä saa olla opettajan lisäksi terapeutti, äiti ja mummo. Harrastan itse paljon liikuntaa ja olen ohjannut ja valmentanut miekkailua ja uintia. Minulla on sellainen motto, että jos tarpeeksi kovasti jotain haluaa, sen voi kyllä saavuttaa, kun näkee tarpeeksi vaivaa. Mikään ei ole mahdotonta, paitsi ehkä lentämään oppiminen.

Viimeksi päivitetty: 2.8.2017