Myoomat syöpätutkimuksen avuksi

Professori Tuula Salon käytännön tutkimustyö on muun muassa myoomaleikkeistä valmistettujen näytelasien tutkimista mikroskoopilla mieluiten omassa työhuoneessa. Ainutlaatuisen menetelmän tutkija keksi itse.

Suupatologian professori Tuula Salo keksi muutama vuosi sitten, että hyvänlaatuiset kohdun myoomakasvaimet soveltuvat syöpätutkimukseen paremmin kuin eläinkudokseen pohjautuvat soluviljelmät. Keksintö on edistänyt tutkimusta eri puolilla maailmaa.

Kielisyöpä on lisääntynyt maailmanlaajuisesti eikä syitä taudin yleistymiseen tiedetä. Lähes puolet sairastuneista kuolee tautiin. Suupatologian professori ja erikoishammaslääkäri Tuula Salo Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksesta tutkii sitä, miksi kielen syöpä on niin aggressiivinen. Lisäksi hän tutkii, mitkä tekijät paljastavat sen, milloin tauti leviää vaarallisen nopeasti ja milloin se on vähemmän vaarallinen.

Perinteisesti syöpäsolujen käyttäytymistä on tutkittu istuttamalla ihmisen syöpäsoluja rotan kollageenista ja hiiren kasvaimesta valmistetun kudosmassanapin päälle. Kun massasta tehdään kudosleike, nähdään, miten syöpäsolut invasoituvat eli leviävät alla olevaan kudokseen.

”Malli on huono, sillä se ei vastaa ollenkaan sitä, miten syöpäsolut tunkeutuvat ihmisen terveeseen kudokseen”, Salo kertoo. ”Niinpä suihkussa keksin, että useilta naisilta poistetaan leikkauksessa kohdusta hyvänlaatuisia leiomyoomakasvaimia. Miksei myoomia, jotka ovat ihmiskudosta, voisi käyttää soluviljelyssä eläinperäisen kudosmassan tilalla.”

Malttamattomana Salo riensikin testaamaan tutkimusryhmänsä kanssa keksintönsä toimivuutta. Testimyooma saatiin Oulun yliopistollisen sairaalan naistentautien klinikalta. Makkaraleikkurilla tutkijat pienivät kasvaimen ja tekivät siitä nappimaisia paloja. Syöpäsolut aseteltiin nappien päälle, ja sen jälkeen jäätiin odottamaan, mitä tapahtuu.

Innostunut tutkijaryhmä pääsi näkemään, että koe onnistui: verrattaessa syöpäsolujen etenemistä myoomamallissa niiden etenemiseen potilailta otetuissa ihmiskudosnäytteissä eroa ei juurikaan ollut. ”Malli sisälsi kaikki ne komponentit, mitä syöpäkasvaimen ympärillä oikeastikin on.”

Keksintö leviää

Nyt puolikymmentä vuotta Salon tutkimusryhmä on kerännyt myoomia ja tehnyt syöpätutkimustaan niiden avulla. Patentti jäi keksinnöstä hakematta, koska keksintö ehdittiin julkaista ennen hakemuksen tekemistä. Sen sijaan Salo on levittänyt tietoa kollegoilleen muun muassa Pohjoismaissa, Japanissa ja Englannissa. Myös Brasiliaan Salo on matkannut opettamaan myoomatutkimusta jo useita kertoja.

Myooman käyttämisestä syöpätutkimuksen apuna on tekeillä useita väitöskirjoja. Menetelmää on käytetty yli kymmenessä kansainvälisessä artikkelissa: ”Menetelmää ei ole kyseenalaistettu missään syövän invaasiotutkimuksessa, jossa on käytetty myoomaa”, Salo kertoo.

Myoomamallia voidaan myös sädettää. Sen avulla voidaan siis tutkia myös sitä, miten sädehoito vaikuttaa niin invasoituviin syöpäsoluihin kuin ympäröivään kudokseen. ”Alustavissa kokeissa olemme todenneet, että myoomakudoksen sädetys voi jossain tapauksissa jopa lisätä syöpäsolujen invaasiota.”

Koska myoomakudoksen happipitoisuus on alhainen, tutkijat voivat sen avulla simuloida myös sitä, miten hapen puute vaikuttaa syöpäsoluihin. Perinteisesti on ajateltu, että syöpäkasvaimen kasvua voidaan hidastaa estämällä kasvaimen verisuonitus. Nykyisin tiedetään, että hapen puute saattaakin tehdä syöpäsoluista aiempaa aggressiivisempia.

Salon myoomakeksintöä on mahdollista soveltaa myös syöpälääkkeiden testaamiseen. Käyttämällä myoomia tutkijat voivat vähentää eettisesti arveluttavia eläinkokeita. ”Koe-eäimet ovat myös kalliita, kun myoomat taas menevät normaalisti pääosin biologiseksi jätteeksi”, Salo muistuttaa.

Hän toivoo, että keksintö kaupallistettaisiin: ”Minulla ei bisnesosaamista ole. Kiva olisi, jos joku kiinnostuisi.”

Tutkimukseen tukea potilastyöstä

Syöpäsairauksien tutkimukseen Tuula Salo ajautui jo hammaslääketieteen perusopintojen aikana. Hän jatkoi aiheen parissa väitöstyössään ja edelleen post doc -tutkimuksessaan Los Angelesissa, jossa hän oppi myös uusia tutkimustekniikoita.

Palattuaan Suomeen veri veti laboratoriotutkimuksen pariin. Kliinisessä hammaslääkärin työssä Salo päätti keskittyä suun limakalvosairauksien tutkimukseen ja hoitoihin, koska se työ ei silloin Oulussa kiinnostanut juuri ketään. Hän erikoistui myöhemmin suupatologiaan.

Hinku oli myös kova päästä opettamaan Yhdysvalloissa opittuja tekniikoita Oulun kollegoille ja opiskelijoille. Salo saikin tehtäväkseen suun limakalvosairauksien ja suupatologian opetuksen Oulun yliopistossa. Samalla hän pystytti solu- ja molekyylibiologisen laboratorion hammaslääketieteen laitokseen.

Viimeistään tällöin varmistui myös se, että Tuula Salon elämäntyö kuluu tutkimuksen parissa. Potilastyötäkään hän ei ole missään vaiheessa lopettanut: ”Olen vakaasti sitä mieltä, että myös potilastyössä pitää olla mukana, että voi tehdä kliiniseen diagnostiikkaan ja hoitoon liittyvää tutkimusta.”

 

Teksti: Raija Tuominen
Kuva: Onni Kinnunen / Studio P.S.V.

Viimeksi päivitetty: 3.6.2016