Uteliaisuus vei tutkijaksi

Biokemian professori Kalervo Hiltunen on avannut 40-vuotisen tutkijanuransa ajan solujen rasva-aineenvaihdunnan saloja. Oheistuotteena on syntynyt havaintoja, jotka ovat johtaneet niin erilaisten tautien löytymiseen kuin vaikkapa muovin valmistukseen.

Mediassa käytävä keskustelu rasvoista ei perustu tieteelliseen näyttöön, muistuttaa professori Kalervo Hiltunen.

Yksi median kestoaihe on rasva ja sen merkitys ihmisen terveydelle. Olemme oppineet, että eläinrasvojen sisältämät tyydyttyneet rasvat nostavat veren kolesteroliarvoja ja lisäävät runsaasti nautittuina muun muassa sepelvaltimotaudin riskiä. Toisten näkemysten mukaan esimerkiksi eläinrasvasta valmistettu voi, josta runsas puolet on tyydyttyneitä rasvoja, onkin margariinia terveellisempää, ja rasvojen sijasta pitäisi kiinnittää huomiota hiilihydraatteihin.

”Mediassa oleva keskustelu rasvoista ei perustu tieteelliseen näyttöön”, biokemian professori Kalervo Hiltunen Oulun yliopiston biokemian laitoksesta kertoo ja viittaa muun muassa karppauskeskusteluihin.

”Kontrolloiduilla ja laajoilla väestötutkimuksilla on saatu kiistaton näyttö siitä, että esimerkiksi valtimokovettumataudilla ja tyydyttyneillä rasvoilla on yhteys. Kuitenkin tämä kyseenalaistetaan ja erilaisten ravitsemusohjeiden antajia riittää ilman luotettavaa tutkimustietoa.”

Kaiken selittävää tieteellistä faktatietoa ei ole olemassa myöskään siitä, miksi monityydyttymättömät rasvat ovat hyödyllisiä. ”Tyydyttymättömiä rasvahappoja pitää olla ravinnossa tietty osa, se on selvä. Me yritämme purkaa asiaa molekyylien ja atomien tasolla ja selvittää, miksi näin on.”

Hiltusen tutkimusryhmän viimeisin merkittävä havainto kertoo, että monityydyttymättömät rasvahapot näyttävät vaikuttavan veren sokeritasapainoon. Koska vielä ei ole saatu selville sitä, millä mekanismilla näin tapahtuu, professori ei halua ottaa kantaa havainnon mahdollisiin soveltamiskeinoihin vaikkapa diabeteksen hoidossa.

”Meidän tapamme lähestyä tätä tutkimuskohdetta on niin ainutlaatuinen, että epäilen, ettei tällaista ole muualla tehty”, Hiltunen kertoo. Tutkimukseen käytetään muuntogeenistä hiirikantaa, jota ei muualla maailmassa ole.

Tutkimustyö on tuottanut myös yllättäviä tuloksia. Apuna käytetään pullahiivaa, sillä yksisoluinen hiiva toimii oivana pienoislaboratoriona ihmissolulle. Kun tutkijat siirsivät löytämänsä taudin pullahiivaan, huomattiin, että hiiva alkaa muodostaa muovia. Mekanismi perustuu siihen, ettei hiiva pysty ihmissolun tavoin pilkkomaan kuona-aineita kuljetettavaksi pois elimistöstä virtsan mukana.

Peruskysymys: miksi

Alun perin Hiltusesta piti tulla insinööri. Lääketiede kiinnosti nuorta miestä kuitenkin enemmän, sillä siinä pääsi paneutumaan elämän peruskysymyksiin:

”Minua kiinnosti alusta asti, miksi jokin tapahtuu ja miten se tapahtuu. Pyrin ymmärtämään, millä tavalla elämä on mahdollista ja miten elämä on järjestynyt molekylaarisella tasolla.”

Lääkärinopinnot Hiltunen sai päätökseen vuonna 1974. Väitöstyö valmistui kolmessa vuodessa ja sen jälkeen parissa vuodessa post doc -työ, jonka Hiltunen teki Indianapoliksen yliopistossa Yhdysvalloissa. Hiltunen toimi muutaman vuoden lääkärintyössä, ja silloinkin hän potilastyön päätyttyä jatkoi työpäivää laboratoriossa.

Hiltunen sai Suomen Akatemialta kaksi lähes peräkkäistä tutkijanvirkakautta. Tutkimustyö vei miestä myös eri puolille maailmaa, muun muassa Ruhrin yliopistoon Saksaan ja Norjan eläinlääketieteelliseen korkeakouluun. Ouluun mies palasi Kuopiosta vuonna 1996, jolloin hänet nimitettiin Oulun yliopiston biokemian professoriksi.

Hiltusen tutkimusryhmässä työskentelee nyt noin 15 tutkijaa eri puolilta maailmaa, ja edelleen professori matkustaa vuosittain pariksi viikoksi tutkijayhteisöihin ulkomaille. Viimeisin kansainvälinen yhteistyösopimus luotiin kiinalaisen Jilin yliopiston kanssa.

Heureka!

Nyt Hiltunen on selvittänyt elämän mysteeriä yli 40 vuotta. ”Minun ryhmässäni on tehty ehkä puolikymmentä havaintoa, jotka jäävät elämään, ja se on ihan hyvin”, hän laskeskelee. Hiltusen työryhmän merkittävistä havainnoista yksi vaati 20 vuotta kestäneen työn ja seitsemän väitöskirjaa. Sinä aikana tutkijat saivat ratkaistua erään molekyyliproteiinin rakenteen ja sen, miten proteiini toimii.

Kun työrupeama saatiin viime vuonna päätökseen, ei tutkijankammioista kuulunut urheilupiireistä tuttuja tuuletuksia. ”Todettiin vain, että nyt se saatiin – ja ruvettiin tekemään uutta”, Hiltunen hymyilee.

Heureka-elämyksiä Hiltusen uraan on kuitenkin mahtunut. Ne tulevat tilanteissa, joissa tutkijan alkuperäinen oletus esimerkiksi jonkin laboratoriokokeen lopputuloksesta osoittautuu vääräksi. Kun professori saa selville, miksi tulos olikin jotain muuta kuin odotettiin ja kun selitys osoittautuu yleispäteväksi, heureka-huutoja kajahtaa ainakin ajatuksen tasolla.

Perustutkimus antaa vastauksia elämän mysteeriin pieninä palasina, ja tutkijalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ja uteliasta elämänasennetta, jota arvostetulla tutkijalla Kalervo Hiltusella riittää, vaikka ikää ja tutkijavuosia on kertynytkin: ”Sehän se tekee elämän mielenkiintoiseksi.”

 

Teksti: Raija Tuominen

Kuva: Onni Kinnunen / Studio P.S.V.

Viimeksi päivitetty: 30.5.2016