Pakolaisista mediamyrsky Suomenlahdella vuonna 1915

Kriisi tai kriisin uhka aktivoi ihmisessä pelkoja ja stereotyyppistä ajattelua. Julkisessa keskustelussa mielipiteet kärjistyvät ja jännitteet lisääntyvät.

Vuonna 1915 keskusteltiin 100 000 pakolaisen mahdollisesta tulosta Virosta Suomeen. Suomalaisia ja virolaisia sanomalehtiä tutkinut professori Kari Alenius on havainnut siinä useita yhtäläisyyksiä viimeaikaiseen mediakeskusteluun.

 

Professori Kari Aleniuksen mukaan historia osoittaa, että kun johonkin maahan tulee lyhyessä ajassa paljon ihmisiä muualta, se lähes väistämättä aktivoi tietynlaisia uhkakuvia mutta toisaalta myös auttamishalua.

Reilut sata vuotta sitten Suomea koetteli ennätyksellisen suuri pakolaiskriisin uhka. Ensimmäinen maailmansota oli käynnissä, ja rintamalinja oli kesällä 1915 edennyt vain muutamien kymmenien kilometrien päähän Virosta Saksan valloitettua Baltian maiden etelä- ja keskiosat. Hyökkäys oli ollut nopea ja yllättävä: 400 000 sotapakolaista ehdittiin evakuoida ja sijoittaa Venäjän sisäosiin varsin alkeellisiin olosuhteisiin. Suurin osa ihmisistä jäi sodan jalkoihin.

Samoin uhkasi käydä nyt virolaisille. Ensivaiheessa Venäjä halusi turvaan työkykyiset ja muutoin sotataloudessa hyödylliset henkilöt. Julkisessa keskustelussa esiin nousi 100 000 sotapakolaisen tulo Suomeen.

Syksyn 1915 pakolaiskysymykseen perehtynyt professori Kari Alenius Oulun yliopistosta kuvaa evakuoitavien määrää Suomen kannalta historiallisen suureksi. ”Nykyiseen asukaslukuumme suhteutettuna se tarkoittaisi 200 000 tulijaa. Viime vuonna maahamme saapui noin 32 000 turvapaikanhakijaa.”

Suomalaisissa ja virolaisissa sanomalehdissä sata vuotta sitten käytyä polemiikkia tutkinut Alenius näkee siinä useita yhtymäkohtia tämänhetkiseen Euroopan pakolaiskriisin synnyttämään mediakuohuntaan.

 

Puutteellista viranomaistiedotusta ja Suomi-sympatioita

Viranomaisten heikko ja hidas tiedottaminen pakolaistilanteesta vuonna 1915 voimistivat huhuja ja väärinkäsityksiä. ”Viron ja Suomen välinen debatti ajautui heti alusta lähtien väärille linjoille. Venäjän viranomaiset eivät missään vaiheessa ehdottaneet sotapakolaisten evakuoimista Suomeen, mutta lehdistössä keskustelu oli jo roihahtanut”, Alenius toteaa.

Kriisi tai kriisin uhka synnyttää tyypillisesti ihmisessä pelkoja ja stereotypioita. Virolaisissa aktivoitui Kari Aleniuksen mukaan ensin pelko Venäjälle joutumisesta, sitten Suomen reaktioista. Puutteellinen viranomaistiedotus ja huhut Venäjälle sijoitettujen sotapakolaisten kurjista elinoloista pahensivat pelkoja.
”Suomi näyttäytyi virolaisille ihannemaana, jossa moni asia vaikutti olevan paremmin. Etenkin Suomen autonominen asema Venäjän suuriruhtinaskuntana herätti ihailua Virossa, jossa oli vasta pyristelty eroon maaorjuudesta. Sukulaiskansojen välillä vallitsi eräänlainen pikkusisko-isosisko -asetelma. Vahvin Suomi-ihailu oli vuosikymmenten ja pettymysten myötä laimentunut, mutta myönteinen pohjavire oli säilynyt. ”

 


Kolme keskustelulinjaa Suomessa

Jotta pakolaisten sijoittamista Suomeen voitaisiin arvioida realistisin perustein, Viro lähetti oman selvitysmiehensä perehtymään tilanteeseen. Virolaislehdissä julkaistu Peeter Schneiderin raportti totesi yksiselitteisesti, ettei Suomella ollut valmiuksia ottaa vastaan puhutun suuruisia pakolaismääriä.

Aleniuksen tutkimuksen mukaan suomalaislehdistössä erottui pakolaiskysymyksen käsittelyssä selkeästi kolme päälinjaa.

Jyrkimmin sotapakolaisten tuloa vastusti Suomen ruotsinkielinen lehdistö, jolla ei ollut virolaisia kohtaan sukulaisuuden eikä kielellisyyden tuomaa sympatiaa. ”Dagens Press -lehdessä sanottiin suoraan, ettei Suomeen kaivata muukalaisia. Lehden kannan mukaan Suomessa ei ollut tarpeeksi asuntoja, ruokaa eikä terveydenhuoltoa”, Alenius kiteyttää.

Uusi Suometar edusti lähtökohtaisesti myönteisempää linjaa. Sotapakolaisten suuri määrä nähtiin haasteellisena, mutta sukulaiskansan auttaminen katsottiin orastavan heimoaatteen hengessä velvollisuudeksi.

”Kahden toisilleen vastakkaisen näkemyksen välissä erottui varovaiseksi realismiksi nimittämäni keskustelulinja, jota Suomen maakuntalehdet ja erityisesti Helsingin Sanomat maamme laajalevikkisimpänä lehtenä edustivat. Näkemys heijasteli aikansa yleistä mielipidettä, jonka mukaisesti Suomeen voitiin tarkan harkinnan jälkeen ottaa ehkä 10 000–20 000 pakolaista, muttei missään nimessä enempää. Tämänkin määrän katsottiin aiheuttavan pula- ja sota-aikana vaikeuksia”, Alenius selventää.

Samoja äänenpainoja on Aleniuksen näkemyksen mukaan aistittavissa myös nykyisestä pakolaiskeskustelusta. Varovaisen realistinen sävy kuvastanee tällä hetkellä monen suomalaisen näkökantaa. Sen rinnalla mediassa välittyy sekä torjuvampia että auttamishaluisempia keskustelulinjoja.

 

Pettymystä purettiin virolaislehtien palstoilla

Vuonna 1915 Helsingin Sanomia pidettiin Suomen virallisena äänenkannattajana. Virolaiset kokivat lehden edustaman realismin karvaana pettymyksenä: suomalaiselta valtamedialta oli odotettu myönteisempää suhtautumista sukukansan ahdinkoon.

Virolaisten loukkaantunutta mielialaa lietsoi myönteisten kannanottojen sivuuttaminen ja takertuminen kielteisiin. Kari Alenius näkee, että tämä on tyypillistä myös tämänhetkiselle pakolaisdiskurssille. ”Kun ihminen kokee itsensä uhatuksi, mielipiteet helposti kärjistyvät ja asioita hahmotetaan jyrkkien vastakkainasettelujen pohjalta.”

Pettymys purkautui virolaislehdissä kirjoituksiksi, joissa kovin sanoin suomittiin suomalaisia itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä. Suomessa puolestaan loukkaannuttiin virolaisten reaktiosta. Helsingin Sanomien tyly sävy loukkasi virolaisia lisää. Mediamyrsky rauhoittui vasta, kun Venäjän viranomaiset puuttuivat keskusteluun ja julkaisivat oman lausuntonsa: Ei ollut Viron eikä Suomen asia päättää evakuoinneista.

Silti mielipahan aallokko läikkyi Suomenlahden molemmin puolin lokakuuhun 1915 asti, jolloin Helsingin Sanomat viimein havahtui ja julkaisi lehdessä linjaansa pehmentävän kannanoton. Virolaiset ottivat molemminpuolista väärinkäsitystä pahoittelevan kirjoituksen ilahtunein mielin vastaan.

”Suomessa vuoden 1915 suuri pakolaiskriisi jäi lopulta mentaaliseksi, lähinnä lehdistön kriisiksi”, Alenius määrittelee. Kun Saksa helmikuussa 1918 hyökkäsi Viroon, se tapahtui niin nopeasti, ettei ketään ehditty organisoidusti evakuoida. Kaikkiaan 3000–4000 virolaista matkusti yksityisesti Suomeen turvaan omalla kustannuksellaan.

Sädemed-viikkolehdessä vuonna 1908 julkaistu pilapiirros kiteyttää Suomen ja Viron välisen perusasetelman, joka heijastui myös syksyn 1915 pakolaiskeskustelussa. Piirroksen otsikko suomeksi on: ”Miten suomalainen ja virolainen katsovat toisiaan”.

Oikealla on innokas virolainen, joka katsoo suomalaista kaukoputken läpi eli näkee kaiken suurennettuna. Vasemmalla on nyreä suomalainen, joka käyttää kaukoputkea väärinpäin eli näkee kaiken pienennettynä.


Väärin- ja ylitulkinnoista yhteisymmärrykseen

Historian kautta on Aleniuksen mukaan voitu osoittaa, että kun johonkin maahan tai yhteisöön tulee lyhyen ajan kuluessa paljon ihmisiä muualta, se lähes väistämättä aktivoi tietynlaisia uhkakuvia, mutta toisaalta myös auttamishalua.

”Tällaisissa tilanteissa kaikkien osapuolten pitäisi jaksaa mahdollisimman kiihkottomasti perustella oma näkemyksensä ja koittaa miettiä, olisiko toistenkin mielipiteissä jotain varteenotettavaa. Ratkaisuja ja niiden seurauksia tulisi punnita hyvin huolellisesti.” Hän peräänkuuluttaa erityisesti päättäjien, viranomaisten ja median vastuuta.

”Yhteisen tulkinnan löytäminen menneestä, nykyhetkestä tai tulevasta on silti useimmiten erittäin vaikeaa”, Alenius myöntää. ”Jokainen keskustelija uskoo vilpittömästi olevansa oikeassa ja toimii sen mukaan. Tämä on ihmisryhmien välisten suhteiden todellisuutta. Kommunikaatio on vaikea laji ja tilanteita on hankala hallita, vaikka hyvää tahtoakin löytyisi.”

 

Artikkeli

Alenius, Kari: Selfish Finns and overzealous Estonians? The Polemic of Estonian Evacuation in the Fall of 1915. Latvijas kara muzeja gadagramata / Yearbook of Latvian War Museum, Vol. XV (Riga 2014), p. 165-175.

 

Teksti: Mirkka Oja-Leikas
Henkilökuva: Tiina Pistokoski

Viimeksi päivitetty: 2.6.2016