Kasvien etäsuojelu pelastaa uhanalaisia lajeja

Uhanalaisten kasvilajien etäsuojeluun kehitetään uusia menetelmiä Oulun yliopistossa. Kasvien lisäysmateriaalia varastoidaan syväjäädytyksessä nestemäisessä typessä. Kylmästä elvytettyjä lajeja lisätään solukkoviljelyllä, ja istuttamalla uusia taimia luontoon voidaan kasvipopulaatioita vahvistaa ja palauttaa.

Tunturiarnikin ja muiden uhanalaisten lajien mikrolisätyt taimet kasvavat säädellyissä lämpö- ja valaistusoloissa ylipuutarhuri Tuomas Kauppilan hoivissa. 

 

Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus on ympäri maailman vaarassa heikentyä ilmastonmuutoksen ja ihmistoiminnan myötä. Lajeja häviää uhkaavaa vauhtia.

”Luonnon monimuotoisuuden suojelussa on tärkeintä pitää huolta elinympäristöistä”, sanoo intendentti Annu Ruotsalainen Oulun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.

 
  Intendentti Annu Ruotsalainen vastaa ESCAPE -projektista Oulun yliopiston osalta. 

 

”Aina ei elinympäristöjen palauttaminen kuitenkaan ole mahdollista tai lajin suojelulla on niin hoppu, että on turvauduttava kasvien etäsuojeluun.”

 Luonnonvaraisten eliöiden ex situ- eli etäsuo­jelu tarkoittaa suojelua luonnollisen elin­paikan ulkopuolella.

”Kasveista kerätään siemeniä säilytettäväksi siemenpankkiin, mistä niitä voidaan lisätä ja siirtää luontoon. Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo hoitaa uhanalaisten kasvien siemenpankkia”, Ruotsalainen sanoo.

”Kaikki kasvit eivät tuota siemeniä, joten tarvitaan muita keinoja niiden lisäämiseen. Meillä Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa on parin vuosikymmenen ajan erikoistuttu kasvien mikrolisäykseen, ja nyt näitä menetelmiä kehitellään eteenpäin ESCAPE -projektissa.”

Etäsuojeltua kasvimateriaalia voi­daan palauttaa luontoon, yleensä alkupe­räiselle kasvupaikalle.

Ilmaston lämpenemisen ja maankäytön muutosten vuoksi alkuperäiset kasvupaikat ovat voineet tuhoutua. Silloin on mahdollista istuttaa uhan­alaisen lajin yksilöitä uusille, ilmastoltaan ja maaperältään sopiville alueille, jolloin puhutaan avustetusta leviämisestä. ESCAPE -hankkeessa tutkitaan etäsuojeltujen kasvien käyttämistä sekä luontoon palauttamisessa että avustetussa leviämisessä.

 
  Solukkoviljelyllä lisätty uhanalainen rönsysorsimo kasvaa hyvin kasvihuoneen suojissa.

 

Hyytävä säilytysmenetelmä

ESCAPE -projektissa testataan kasvisolukon säilyttämistä kryosäilytyksessä nestemäisessä typessä. −196-asteisessa lämpötilassa solukko voi säilyä periaatteessa loputtomiin. 

Jotta kasvien silmuista tai kasvukärjistä otettua solukkoa voidaan säilyttää pakastamalla, täytyy sitä esikäsitellä. Puutarhuri Aino Hämäläinen valmistelee kasvisolukoita pakkasenkestäviksi.

”Solukkoa ruokitaan muun muassa sokereilla, glyserolilla ja muilla pakkasenestoaineilla. Näin soluneste väkevöityy, eivätkä solut rikkoudu pakastettaessa”, Hämäläinen sanoo.

”Tässä on edetty yrityksen ja kokeilun avulla, että on löydetty sopivat liemet kullekin lajille.”

Puutarhuri Aino Hämäläinen laittaa kasvien lisäysmateriaalia kryosäilytykseen nestemäiseen typpeen. Säiliön lämpötila on −196°C.

 

Myös pakastetun kasvimateriaalin sulattamisessa kasvatuskelpoiseksi on monta vaihetta. Sulamisen täytyy tapahtua nopeasti, etteivät soluseinät rikkoudu.

”Kryosäilytykseen liittyvien menetelmien testaaminen on suunniteltu niin, että se täyttää tieteellisten kokeiden kriteerit. Näin saamme julkaistua tulokset tieteellisissä sarjoissa, jolloin ne ovat käytettävissä kaikkialla maailmassa”, Annu Ruotsalainen kertoo.

Ylipuutarhuri Tuomas Kauppila näyttää solukkoviljelyhuonetta, missä kasvit nauttivat erisävyisistä valoista eri hyllyillä. Maljoilla ja purkeissa kasvaa satoja pieniä kasvinalkuja kasvatusliuoksessa.

”Täältä kasvit siirretään sitten taimipurkkeihin ja kasvihuoneeseen vahvistumaan”, Kauppila kertoo.

Kasvihuoneessa on riveittäin pieniä taimipurkkeja, joissa kasvaa mikrolisättyjä sammalia ja muun muassa uhanalaista rönsysorsimoa.

 

Perämeren rantojen uhanalaiset

ESCAPE -projektin alkaessa Suomen vajaasta kahdestasadasta uhanalaisesta putkilokasvilajista reilu kymmenen prosenttia oli etäsuojeltu eli niiden lisäysmateriaalia on siemenpankeissa tai solukkoviljelyssä. Projektin myötä prosenttiosuus on moninkertaistunut.

ESCAPE

ESCAPE eli Suomen luonnonvaraisten kasvien ex situ- eli etäsuojeluhanke (Ex-situ conservation of Finnish native plant species), EU:n Life -hanke (2013-2017).

Oulun yliopiston lisäksi projektissa ovat mukana Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus.

Projektia johtaa dosentti Marko Hyvärinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Oulun osaprojektin johtaja on kasvitieteellisen puutarhan johtaja, professori Jouni Aspi.

Perämeren maankohoamisrannoille on viimeisen jääkauden jälkeen muodostunut omaleimainen lajisto. Hetkellinen meriyhteys Jäämereen ja Vienanmereen edesauttoi pohjoisten lajien leviämisen Perämeren rannikolle. Näistä lajeista kehkeytyi eristyksissä omaleimaisia muunnoksia.

Uhanalaisia reliktilajeja ovat muun muassa ruijanesikko (Primula nutans subsp. finnmarchica), pohjansorsimo (Arctophila fulva var. pendulina) ja rönsysorsimo (Puccinellia phryganodes).

Nämä avointen elinympäristöjen lajit ovat hyötyneet karjan rantalaidunnuksesta, mutta laidunnuksen loppuessa ne ovat menettäneet kasvupaikkojaan. Esimerkiksi pohjansorsimoa tavataan vain Liminganlahden rannoilla sekä yhdessä esiintymässä Torniojokilaaksossa.

”Olemme onnistuneet kasvattamaan pohjansorsimon ja rönsysorsimon taimia solukkoviljelyllä ja lisäämään niitä puutarhassa myös kasvullisesti. Ruijanesikon kohdalla siemenlisäys on helpoin tapa. Teemme näiden lajien palautusistutuksia yhteistyössä Metsähallituksen ja ELY -keskuksen kanssa”, Annu Ruotsalainen kertoo.

 

Teksti: Satu Räsänen
Kuvat: Juha Sarkkinen

Viimeksi päivitetty: 3.6.2016