Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä

Filosofian maisteri Anna Reetta Rönkä

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatuksen arvot, aatteet ja yhteiskunnalliset kontekstit -tutkimusyksikkö

Oppiaine

Nais- ja sukupuolentutkimus

Väitöstilaisuus

30.6.2017 12:00

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, Kaljusensali (KTK112)

Aihe

Yksinäisyyden kokemukset lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 -tutkimus
Experiences of loneliness from childhood to young adulthood. Study of the Northern Finland Birth Cohort 1986

Vastaväittäjä

Dosentti Sanna Aaltonen, Nuorisotutkimusseura ry

Kustos

Dosentti Vappu Sunnari, Oulun yliopisto

Nuorten ja nuorten aikuisten kokema yksinäisyys on negatiivinen, moniulotteinen ja elämänkulussa aaltoileva kokemus

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin Pohjois-Suomessa syntyneiden nuorten ja nuorten aikuisten yksinäisyyden kokemuksia ja siihen liittyviä tekijöitä. Tulosten mukaan yksinäisyys on moniulotteinen ja negatiivinen kokemus. Tutkimuksessa havaittiin, että 15–16-vuotiaiden tyttöjen ja poikien kokema yksinäisyys oli yhteydessä esimerkiksi surullisuuden ja masentuneisuuden tunteisiin, elämään tyytymättömyyteen, koulukiusatuksi tulemiseen ja itsensä tahalliseen vahingoittamiseen. Tutkimus osoitti myös, että kokemuksen syvyys, vakavuus ja merkitys aaltoili elämänkulussa lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen muodostaen kuusi erilaista kehityskaarta. Vakavakin yksinäisyys saattoi lieventyä ja loppua.

Tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti vaikea pitkäkestoinen yksinäisyys oli seurausta usein jo kouluiässä alkaneesta yhtäaikaisten negatiivisten kokemusten kasautumisesta ja toisiinsa kietoutumisesta. Yksinäisyyttä kokeva piti henkilökohtaisia ominaisuuksiaan ja sosiaalisia taitojaan syynä yksinäisyydelleen sekä koki erilaisuutta, ulkopuolisuutta ja kuulumattomuutta. Samanaikaisesti yksinäisyyden kokemusta aiheutti ja syvensi vastavuoroisten ystävyyssuhteiden puute, muiden taholta tapahtunut huono kohtelu, kuten koettu ulkopuolelle sulkeminen, kouluväkivalta sekä erilaiset ongelmat perhesuhteissa. Näistä tekijöistä muodostui vaikeutuva yksinäisyyden kierre, joka kaikkein vakavimmillaan johti itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Tutkimuksessa tulkittiin, että vaikeampaa yksinäisyyttä kokeva nuori usein erosi muista nuorista siinä, että hän ei toteuttanut, seurannut tai esittänyt normatiivista eli kulttuurisesti hyväksyttyä ja totuttua tyttöyttä tai poikuutta, feminiinisyyttä tai maskuliinisuutta.

Tulosten mukaan nuoressa aikuisuudessa yksinäisyyttä syvensi normatiiviseen elämänkulkuun liitetyt seikat. Nuori aikuinen vertasi omaa elämäntilannettaan toisten saman ikäisten elämäntilanteeseen ja koki tyytymättömyyttä. Läheisen vastavuoroisen ystävyyssuhteen lisäksi parisuhteen, perheen ja omistusasunnon puuttuminen syvensi yksinäisyyden kokemusta. Toisaalta yksinäisyyttä saatettiin kokea myös seurassa tai parisuhteessa.

Monimenetelmällisen neljästä englanninkielisestä tieteellisestä artikkelista ja yhteenveto-osiosta muodostuvan tutkimuksen aineisto muodostui Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 -tutkimusohjelmassa kerätystä kyselylomakeaineistosta, johon yli 7300 Pohjois-Suomessa syntynyttä 15–16-vuotiasta nuorta vastasi vuosina 2001-2002. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin vuonna 2013 27–28-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka olivat vastanneet nuorten kyselylomakkeessa olleensa erittäin yksinäisiä. Haastattelututkimuksen tulokset monin osin vahvistivat, rikastivat ja selvensivät kyselylomaketutkimuksissa tehtyjä löydöksiä.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan ehdottaa erilaisia yksinäisyyttä lieventäviä toimenpiteitä. Huomio tulisi kiinnittää yksinäisyyden varhaiseen ennaltaehkäisyyn tukemalla perheitä, kitkemällä kouluväkivaltaa, vahvistamalla lasten ja nuorten tervettä itsetuntoa, kehittämällä sosiaalisia taitoja, painottamalla toisten kunnioittamisen ja tasa-arvoisen kohtelun merkitystä sekä tukemalla myötätunnon kehitystä. Myös sosiaalisen median mahdollisuudet yksinäisyyden lievittämiseen nousivat tutkimuksessa esille.

Väitöskirja

Viimeksi päivitetty: 22.6.2017