Fysioterapiasta hoitotieteeseen

Nimi: Jenny Kemppainen
Opinnot: 1. vuoden hoitotieteen opiskelija, suuntautumisalana opettajan koulutusohjelma, pakolliset sivuaineet kasvatustiede ja hoitotieteen didaktiikka
Osa-aikaiset työt: fysioterapeutin keikkatyöt, OYS
 

Olen pohjakoulutukseltani fysioterapeutti. Tein sitä työtä kolmisen vuotta Etelä-Suomessa, mutta halusimme mieheni kanssa palata kotipaikkakunnallemme Ouluun. Muutosprosessi elämäntilanteessa käynnisti pohdinnan jatko-opinnoista. Eräs kaverini oli aiemmin aloittanut opiskelut täällä, joten aloin itsekin etsiä tietoa hoitotieteen opinnoista.

Parasta on ollut verkostoituminen

Parasta opiskelussa on ollut verkostoituminen sosiaali- ja terveysalan eri taustoista tulevien kanssaopiskelijoiden kanssa. Hoitotieteen pohjaksi vaaditaan jokin sosiaali- ja terveysalan tutkinto, joten meitä on monipuolisesti eri ammattiryhmistä. Oma fysioterapeutin näkökulmani on kuntoutus, mutta aina on myös muita näkökulmia, jotka kumpuavat käytännön työstä.

Kentällä on kehitettävää

Olen tehnyt opiskelun ohella satunnaisesti fysioterapeutin keikkahommia Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Käytännön työssä olen huomannut, että opiskelujen myötä on tullut kyseenalaistamisen taito. Hyvänä esimerkkinä on vastikään opinnoissa ollut vaikuttava ohjaus -kurssi. Siinä pohdittiin, miten asiakkaalle annettavista ohjeista oikeasti saataisiin sellaiset, että asiakas tietää vaikkapa kotona mitä hänen tulee tehdä ja että hän myös tekee nuo asiat. Siinä on yksi asia, jossa on kentällä kehitettävää.

”Opiskelemalla voi laajentaa omia tehtävänkuviaan työmarkkinoilla.”

Opiskelu auttaa kehittymään ja kehittämään

Ajattelen niin, että opiskelemalla voi laajentaa omia tehtävänkuviaan työmarkkinoilla, vaikka nauttisikin perustyöstä ja haluaisi tehdä sitä. Itsekin haaveilen, että voisin tulevaisuudessa toimia vaikkapa osittain asiantuntijatehtävissä, tehden silti myös fysioterapeutin perustyötä. Hoitotyötä opiskelleena on mielestäni paremmat mahdollisuudet kehittää itseään ja kehittää myös työyhteisön toimintaa. Tässä oppii miten järjestelmä toimii ja opiskelu auttaa myös pohtimaan, mitkä asiat ovat kokonaisuuden kannalta järkeviä ja kustannustehokkaita.

Salaiset aseet talvipyöräilyyn

Muutimme takaisin Ouluun, kun ajatus asettumisesta pääkaupunkiseudulle alkoi tuntua mahdottomalta. Oulu on sopivan kokoinen kaupunki. Nautin pyöräilystä, täällä pyörällä pääsee kätevästi joka paikkaan. Kotoani Kiulukankaalta pyöräilen luennoille Erkkolan siltaa ja Värtön rantaa pitkin vanhalla mummopyörällä. Jos on yli 20 astetta pakkasta, salaiset aseeni ovat laskettelulasit, villasukat ja lämpimät kengät.

Viimeksi päivitetty: 9.3.2017