Koneet ovat aina kiinnostaneet

Nimi: Sakari Leponiemi
Opinnot: 3. vuoden konetekniikan opiskelija, suuntautumisalana koneensuunnittelu, sivuaineena auto- ja työkonetekniikka
Kesätyöt: raaka-ainevastaanottaja, Outokumpu Stainless
 

Hain lukion jälkeen opiskelemaan konetekniikkaa, mutta en aluksi ottanutkaan tarjottua opiskelupaikkaa vastaan vaan päätin sittenkin lähteä opiskelemaan muusikoksi. Olen soittanut trumpettia 6-vuotiaasta lähtien. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, sillä kaiken maailman koneet ja vekottimet ovat kiinnostaneet minua aina. Isän autotallissa on tullut rakenneltua jos jonkinlaista härpäkettä ja sedän maatilalla olin innokkaana korjaamassa traktoreita.

Tulevaisuuden haave moottoriurheilussa

Parasta opinnoissani on ollut se kun on oppinut ymmärtämään ja hahmottamaan maailmaa matemaattisemmalla ja analyyttisemmällä tavalla sekä ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita. Ei se olekaan mitään mustaa magiaa, miten elämä, yhteiskunta ja tekniikka toimivat. Ihmisten työtä se on kaikki. Olen ollut pari kesää töissä terästehtaalla. Työ on ollut monipuolista ja olen oppinut paljon teräksen teosta ja tehdastyöstä. Tulevaisuuden haaveeni olisi toimia jonain päivänä moottoriurheilun parissa. Sellaisessa työssä koneinsinööri olisi omimmillaan. Haave ei ehkä toteudu Suomessa, mutta mahdollisesti ulkomailla joskus.

”Onhan se hienoa, että jotain ei ensin ole, mutta kun sen piirtää ja rakentaa, syntyy jotain uutta.”

Vähän keksijän vikaa

Konetekniikka on laaja ala. Ei tämä ole pelkkää akselinpätkien suunnittelua, vaan täältä voi päästä alalle kuin alalle, rakennussuunnittelusta lääketieteeseen. Onhan se hienoa, että jotain ei ensin ole, mutta kun sen piirtää ja rakentaa, syntyy jotain uutta. Minussa on aina ollut uteliaisuutta ja vähän keksijän vikaa. Tällä alalla pitää pystyä kiinnostumaan asioista ensi silmäyksellä.

Torvessa ja tekniikassa jotain samaa

Trumpetinsoitosta ei tullut ammattia, mutta liityin Teekkaritorviin ja olen toiminut kyseisen orkesterin kapellimestarina. Yhdessä tekeminen ja orkesterisoittaminen ovat mukavaa vastapainoa opinnoille. Siinä ei paljoa differentiaaliyhtälöistä stressaa, kun soitto kajahtaa. Esiintymisessä on myös aivan oma viehätyksensä. Tekniikassakin saa ja pitää olla luova, ja olen miettinyt, että molemmissa lajeissa tarvitaan suomalaista perisisukkuutta. Puhallinsoittimen harjoittelu oli alkuun takkuista, mutta kun jaksoi mennä sen vaiheen yli, avautui aivan uusi maailma. Sama pätee mielestäni tekniikkaan.

Viimeksi päivitetty: 25.8.2017