Tulevaisuuden työelämän vaikuttaja

Nimi: Elisa Mertaniemi
Opinnot: 2. vuoden terveyshallintotieteen opiskelija, sivuaineina julkisoikeus ja työyhteisöjen johtaminen
Osa-aikaiset työt: kätilö, Oulun yliopistollinen sairaala
 

Olen aikaisemmalta koulutukseltani kätilö ja olen työskennellyt OYS:issa valmistumisestani saakka. Jossain vaiheessa minulle tuli halu lähteä kehittämään itseäni ja jatkamaan opintoja. Katselin silloin, mitä kotikaupungissani Oulussa oli tarjolla, ja päätin kokeilla terveyshallintotiedettä, vaikken tiennyt siitä paljoakaan. Opinnot tempaisivat minut heti täysillä mukaansa.

Pureutumista konkreettisiin haasteisiin

Parasta on ollut opintojen monipuolisuus. Olen saanut tehdä itseäni kiinnostavia opintoja. Monissa kursseissa opintojen sisällöt nousevat käytännön työelämästä. Olen siis saanut pureutua konkreettisiin, jo työelämässä ollessani esiin nousseisiin haasteisiin. Olen oppinut ymmärtämään organisaatioiden toimintaa monesta eri näkökulmasta.

Uusi näkökulma työelämään

Olen tehnyt kätilön töitä osittain opiskelujen ohessa. Täytyy myöntää, että katselen nyt monia asioita käytännön työssä eri tavalla kuin ennen opiskelua. Kandintutkielmani tein osastonhoitajien muutosjohtamisen kokemuksista. Tulevaisuuden toiveenani ovat kehittämis- ja asiantuntijatyöt.

"Katselen nyt monia asioita käytännön työssä eri tavalla kuin ennen opiskelua."

Opiskelu onnistuu töiden ohessa

Terveyshallintotieteeseen vaaditaan ammatillinen pohjakoulutus. Se tarkoittaa sitä, että suurimmalla osalla meistä opiskelijoista on myös käytännön työkokemusta. Opimme paljon myös toinen toisiltamme. Suurin osa tekee tutkintoa töiden ohessa, ja se onnistuu etä- ja monimuoto-opintojen ansiosta hyvin, vaikka kalenteri onkin ajoittain hyvin täysi. Suosittelen terveyshallintotieteen opintoja, jos löytää itsestään paloa vaikuttaa tulevaisuuden työelämään.

Kyllä tämä polku johonkin vie

Parasta vastapainoa opinnoille on pyöräily, jota harrastan kesällä maantiellä ja talvella metsässä. Kun lähtee maastopyörällä lumiseen metsään seuraamaan polkuja, siinä samalla tulee testanneeksi myös suuntavaistoaan. Yleensä suunnistan suhteellisen tutuissa maastoissa fiiliksen mukaan ja luotan siihen, että kyllä tämä polku johonkin vie. Ja niinhän siinä aina käykin. Teen yleensä noin tunnin lenkkejä maastossa. Maantiellä saattaa helposti vierähtää parikin tuntia.

Viimeksi päivitetty: 9.3.2017