Saamelaisuus on osa minua

Nimi: Enni Similä
Opinnot: 1. vuoden saamelaisen kulttuurin opiskelija, sivuaineena pohjoissaamen kieli
 

Isovanhempani, isäni äiti ja äitini isä, ovat saamelaisia, joten saamelaisuus ja saamelainen kulttuuri ovat osa minua. Olen opiskellut saamen kieltä ensimmäiseltä luokalta alkaen ja olen aina ollut kiinnostunut saamelaisten historiasta. Saamen kielen opiskelijoiden joukko harveni yläasteella kolmeen ja lukiossa olin ainoa pitkän saamen kielen opiskelija. Ylimääräinen kieli tuntui välillä pakkopullalta. Äitini kuitenkin kannusti jatkamaan ja olen siitä kiitollinen. Lukion jälkeen vietin vuoden Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Sen jälkeen oli selvää, että hakisin yliopistoon opiskelemaan saamelaista kulttuuria ja kieltä.

Pieni, tiivis yksikkö

Giellagas-instituutti on suhteellisen pieni yksikkö, jossa kaikki tuntevat toisensa vuosikurssista riippumatta. Se tuntuu mukavalta. Opettajat saattavat tulla juttelemaan muuten vain ja kyselemään, miten opinnot sujuvat. Meillä on myös pieni, tiivis opiskelijaryhmä ja teemme ekskursioita ympäri Saamenmaata. Sekin on mukavaa, kun pääsen nykyään käyttämään saamen kieltä. Puhun sitä melkein enemmän kuin suomea.

”Päästäkseen lukemaan saamelaista kulttuuria ei tarvitse olla saamelaistaustaa.”

Hyvä työllistymisprosentti

Olen tehnyt pieniä työkeikkoja, joissa olen päässyt käyttämään saamen kieltä. Oulussa on esimerkiksi saamenkielinen päiväkoti, jossa olen tehnyt sijaisuuksia. Haluan, että myös tulevaisuuden työni liittyy saamelaisuuteen. Mahdollisuuksia on monia: YK, kulttuuriasiantuntija, opettaja, kääntäjä, tulkki tai toimittaja. Saamelaisen kulttuurin tutkinto-ohjelmassa on erinomainen työllistymisprosentti.

Ummikkonakin voi tulla

Päästäkseen lukemaan saamelaista kulttuuria ei tarvitse olla saamelaistaustaa. Ummikkonakin voi tulla. Riittää, että on kiinnostunut kulttuurista. Kieltäkään ei tarvitse osata, sillä kielitaitoa voi parantaa yliopistossa. Saamelainen kulttuuri on myös hyvä sivuaine.

Veri vetää pohjoiseen

Olen kotoisin Ivalosta ja käyn siellä paljon. Puhun mummun kanssa saamea, mutta vaari on valitettavasti unohtanut kielen. Isomummunikin on vielä elossa. Yritän imeä heiltä vielä kaiken mahdollisen tiedon saamelaisuudesta. Tällä hetkellä Oulu tuntuu sopivan kokoiselta kaupungilta minulle. En pidä mahdottomana ajatusta ulkomailla työskentelystäkään, vaikkapa YK:ssa, mutta tiedän, että tulen palaamaan pohjoiseen.

Viimeksi päivitetty: 27.3.2017